Emman diabetesblogi

19.7.2009 Emmaan iski viime viikon tiistaina taas vestibulaarinen syndrooma. Tällä kertaa se kaatoi vasemmalle. Tiesin sentään tällä kertaa mikä ilmiö on kyseessä enkä panikoinut ja itkeskellyt. Kuin ihmeen kaupalla sain klinikalta peruutusajan ja mentiin. Emman korvat olivat melko tukossa ja Emma sai antibiootit. Tunnin sisällä klinikalta lähtemisestä Emma käveli jo ja oireilu kesti tällä kertaa vain nelisen tuntia. Se meni iloisena odottamaan ruokaa ja tervehtimään pentuja.
Perjantaina oli sitten korvakontrolli ja käsittääkseni korvat näyttivät putsauksen, Canofite-hoidon ja antibioottikuurin jäljiltä jo paremmilta. Emmakin on ollut pirteämpi joten todennäköisesti sillä oli joku infektio joka nosti sokereita ja teki olon vetämättömäksi. Samalla tarkistettiin paastosokeri joka oli 4-5 väliltä. Hienossa tasapainossa siis. Tarkistettiin myös kreatiniiniarvo munuaisten toiminnan tarkistamiseksi, se oli 45 joten Emman munuaiset puksuttavat vielä aivan täysillä. Hyvävointinen koira siis, ja tuli hyvä olo tietää että Emma ei tunne itseään sairaaksi. Kyllä se huono näkö kuitenkin vain verottaa elämää, onneksi se on tullut pikkuhiljaa ja Emma on tottunut. Se elää sen mukaan miten pystyy. Olen silti päättänyt olla pitkittämättä Emman huonoa oloa jos se taas menee innottomaksi ja väsyneeksi syksyllä kun palaamme kaupunkiin asumaan.

4.6.2009 Lopetin siis sekoilut rehun kanssa ja palasin vanhaan. Emman vointi tasoittui heti. Ei se viljattomuus mitään auta jos siinä on niiden sijaan sitten kamalasti nopeita hiilihydraatteja. Tästä voisi päätellä myös sen että raakaruokinta kasvissoseineen ei sovi diabeetikolle. Syötän siis Emmalle nyt RC Diabeticia mutta olen ruvennut lisäämään siihen lihaa, välillä rasvaistakin. Rasvaan Emman sokeritaso ei ole huomatakseni yhtään reagoinut, insuliiniannos on sama kuin ennen rehukokeilua, eli 14 KY kaksi kertaa vuorokaudessa. Näillä porskutellaan nyt, ensi viikolla taidan tilata Kennelrehusta tavaraa ettei tarvitse Snellmanin jauhelihaa tarjoilla. :)

18.5.2009 Emman vointi on viime aikoina ollut todella tasainen. Ei ole ollut sokeripiikkejä eikä mataliakaan sokereita välipalojen ansiosta. Myös liikunnalla on varmasti ollut näppinsä pelissä, kuniit säät ovat innostaneet ulkoilemaan entistä enemmän. Muori on ollut kuin viisivuotias nyt parina iltana kun se pääsi saareen touhuamaan. Diabetes, huono näkö, huono kuulo ja herkkä selkä eivät pätkääkään haitanneet koiravanhuksen menoa. Yhtenä iltana kävimme kavereiden kanssa metsälammikolla ja äitee viipotti pitkin rantoja kunnes sitten ylitti lammen hitaasti, rauhallisesti ja naatiskellen uimalla. Sitäpaitsi Emma riehaantui lyömään kanssani leikkiä rannalla ja kaatuikin siinä jupakassa, mutta ei se menoa haitannut. Kyllä oli suunnaton ilo nähdä Emma noin hirmuisen hyväntuulisena ja pirteänä, mutta sitä miettii tietysti josko lamppu kirkastuu heti ennenkuin se sammuu... En ole uskoa että Emma on vieläkin niin reipas kuin on. Se on todella niin perusteellisen hyväluonteinen koira, moni muu koira olisi jo ruvenut äkäiseksi tai aristelevaksi aistien hiipuessa. Emmalla on niin paljon elämäniloa vielä ja juuri tämä asia sen luonteessa on varmasti auttanut sitä eteenpäin myös sen ollessa sairas. Nojaa, asiasta kolmanteen, olen tilannut Emmalle nyt kokeeksi Orijen Senioria. Luin päivän lehdestä erään artikkelin ja päätin kokeilla samaa kuin artikkelista kertova henkilö: Se, josta voi tehdä viinaa, on kiellettyä. Vilja pois ja kehiin proteiinia ja eläinperäistä rasvaa. Sitäpaitsi, tämä Orijen Senior nyt sattui sopivasti olemaan 1,25 euroa halvempaa kilolta. Lue Vasabladetin artikkeli: http://ww.vasabladet.fi/story.aspx?linkID=68751&storyID=41545.

Hiilihydraatit aiheuttavat isomman insuliinintarpeen -> insuliini tulehduttaa verisuonten seinämiä -> Maksa lähettää rasvaa paikkaamaan verisuonia. Ilman hiilihydraatteja ei siis rasvakaan ole pahasta. Ja Emma on nyt niin luiseva ja laiha kun joutuu syömään RC Weight Control/Diabetic :ia, joten kyllä rasva tulee tarpeeseen, Emma kun ei koskaan ole ollut lihava. Fruktoosikaan ei ole diabeetikolle oikein hyvästä koska se rasittaa maksaa, mutta luulen että se on viljaa pienempi paha. Joten vaikka Orijen sisältääkin joitakin marjoja ja omenakuitua niin en ole huolissani. Emma on sairastanut diabetesta nyt vuoden ja 7 kuukautta, nyt ennen kesää olisi tarkoitus käydä ottamassa maksa- ja munuaiskokeet ja tarkistaa onko niiden toiminnassa havaittavissa uupumista.

2.4.2009 Emman vointi on jo kauan ollut tasainen. Jaksaa se innostua mutta ei kyllä turhaan itseänsä rasita. Mutta sen luonnekin on jo sellainen joten en siitä ota stressiä. Emma tykkää laiskotella, niin se vain on. Ja kyllähän vanhus nukkumisestakin nauttii. Silloin aikanaan meidän ruotsinvallan aikaan Emmalta otettiin nisäkasvaintutkimuksia varten verinäyte. Samaisesta verinäytteestä saatua DNA:ta annoin luvan käyttää samaisen firman diabetestutkimuksissa. Sain tänään viimeisimmän uutiskirjeen ja uusimmat tutkimukset osoittavat että diabetes on koirilla vain joskus autoimmuunisairaus. Joten Emmallakin se on johtunut luultavasti jostakin muusta kuin siitä että sen oma kroppa olisi kääntynyt omia kudoksiaan vastaan. Se myös vahvistaa epäilyjäni siitä että Emman diabetes alkujaan puhkesi kastraation seurauksena, kun aineenvaihduntaan ja hormonitoimintaan tuli radikaali muutos ja Emman keho joutui koville paranemisen, stressin ja infektion vuoksi. Jos toinen kotimainen sujuu niin paljon mielenkiintoista löytyy sivuiltawww.hunddiabetes.se.

16.3.2009 En ole nyt vähään aikaan taas mittaillut sokereita kun ne idioottikalliit liuskat taas loppuivat enkä ole muistanut tilata vielä uusia. Mutta Emman verensokeri näyttää olleen kontrollissa koska yleisesti ottaen Emma on ollut hyväkuntoinen. Yhtenä yönä olimme kaikki niin poikki että minä en herännyt klo 03 kun puhelin hälytti ruokkimaan ja pistämään, Emma ei herännyt nälkäänsä tai kusihätäänsä ja Ukkokaan ei herännyt ruinuamaan välipalaa. Tuloksena se että aamulla heräsin siihen että laitoin jalkani johonkin todella märkään. Ei auttanut muu kuin nousta klo 9 pissapyykille. Ohi oli mennyt yön ruoka ja insuliini ja Emma oli kussut alleen yöllä. Voin vain arvata mitkä sokerit olivat, varmaan 20-30 väliltä. Petivaatteet lensivät koneeseen ja petaria sain ruveta jynssäämään käsipyykkinä. Mutta tulipahan pestyä kaikki. Emmalla kesti se päivä palautua ja normalisoitua. Sen jälkeen ei ole mennyt mikään ohi. Välipalat aamuin illoin näyttävät pitävän Emman sokerit tasaisempana. Se on oppinut itse pyytämään ruokaa jos/kun huikoo. Nyt mietin sellaista asiaa että rupeisin lisäämään sen ruokaan jotain laihaa jauhelihaa ja Ukko saisi aloittaa sitten sen raakaruokintadieettinsä mitä olen suunnitellut. Vastaan tulivat sitten kesän suunnitelmat joiden mukaan me olemme koko kesän mökillä, ja koska siellä ei ole sähköä eikä niin jääkaappiakaan, niin todella hankala on säilyttää kesän lämmössä lihoja jne ilman että ne menevät heti pilalle. Pitäisi joka päivä ostaa uudet lihat ja tehdä uudet kasvissoseet. Se ei ole tarkoituksemukaista eikä käytännöllistä kun energiaa pitäisi riittää vielä pentujen ja Emman hoitamiseen ja työntekoon. Katsotaan.

1.2.2009 aloitin Emmalle välipalat. Emman verensokeri oli käväissyt hypoglykemian puolella aterioiden välissä niin monta kertaa että päätin nostaa insuliinit 15 yksikköön kaksi kertaa päivässä ja antaa aamulla ja illalla välipalaa, vähän vajaa puolet normaaliannoksesta. Ei ole hauskaa jos Emma on hypoglykeemisenä kotona kun minä olen töissä. Vielä tässä on sellainen sisäänajovaihe meneillään, raportoin jonkun ajan päästä siitä miten sokeritasot reagoivat tähän. Pitää muutenkin taas tilata Bayerilta se mittausliuskapurkki, niitä saa ainoastaan 50 kpl purkeissa ja nuohan nyt kuluvat alle kuukaudessa. Kävin rokotuttamassa Ukon ja koska mentiin kävellen oli Emmakin mukana. Se taisi hermostua tuosta lääkärinreissusta ja sokerit käväisivät koholla. Oli Emma parin tunnin päästä jo intoa täynnä kun käytiin metsälenkillä, se kulki reippaasti nenä maassa ja häntä villisti viuhuen, eikä lähes olematon näkökään oikein haitannut yhtään. Tänään se oli mökillä käydessämme kyllä taas vauhtia täynnä, möngersi lumessa ja seuraili minua joka paikkaan korvat höröllä ja hullunkurinen ilme naamalla. Se jopa leikki jalkapallolla, se mustapilkkuinen kun näkyy lumessa paremmin kuin valkoinen ja Emma näkeekin sen reilun metrin päästä. Hyvin se on oppinut kulkemaan mökilläkin vaikka näkö on todella huono. Ainoastaan kotona se seurailee minua nykyään todella tarkkaan kun ei näe minua. Nykyään Emmalle kannattaakin jo puhua koska kuulo alkaa olla paremmassa toimintavalmiudessa kuin näkö. Nenä kyllä toimii vielä erittäin mainiosti. :)

13.1.2009 yöllä näin että pari tippaa insuliinia tuli Emman vatsanahasta pihalle. Siitä syystä Emmalla oli aamulla aikamoisen korkea verensokeri. Annoin aamusta 6 KY lisää insuliinia. Emma oli tosin sen verran pirteä että heräsi kusihätäänsä ja herätti minut. Jotenkin se oli silti niin pirteän oloinen eikä aamulla tullut ollenkaan märkää länttiä alle. Päivällä lähdettiin mökille remuamaan, Emma oli aivan kaheli, haukkui, leikki, riehui, puri lapasia, kaivoi lunta ja loikki ympäriinsä. Oli ihanaa nähdä se niin hassun kahjona ja hyväntuulisena. :) Kotiin palattuamme verensokeri oli laskenut paljon. Koirat saivat ruoan ja Emma ruoan lisäksi insuliinit, ja molemmat asettuivat keittiöön lepäämään tyytyväisinä kun lähdin töihin. Ukko keittiön sohvan alla sopelsi jotain satua mutta molemmat olivat tyytyväisiä.

27.12.2008 tein pienen mokan, olin trimmannut Idan ja piti palkita, ja tietysti kaikkien piti saada ja Emmakin sai sitten pari palasta Pedigreen hampaidenpuhdistustikkua. Se ilta saatiinkin sitten juosta ulkona pissalla koko ajan ja mittailin taas ihan tautisia glukoosilukemia. Emmaa on hankala myös liikuttaa pimeällä kun se ei näe eikä välttämättä halua kunnolla liikkua sellaisella meiningillä että sillä liikkumisella olisi sokeritasoon vaikutusta. No oli se saattanut löytää jotakin muutakin sieltä, isältä nimittäin levisi olkkarin lattialle konfektirasia ja yritettiin kyllä kaikki kerätä pois lattialta... Kyllä se sokeri sitten laski pikku hiljaa ihan normaaliksi. Edellisenä iltana Emmalla meni selkä, en tiedä missä vaiheessa se on sen satuttanut, Ukko kyllä vahingossa jotenkin tuuppasi sitä rappusissa päivällä niin että se kiljahti joten kai se siinä vähä rusahti. Tietysti Emma taas hyvänolon tunteen vallitessa kirmasi Ukon ja pallon perässä ulkona ja mietinkin että taasko se muori sitten vähän liioitteli. Loikki minunkin vieressäni liukkaalla alustalla kun oli niin mainio fiilis. Mistä minä tulen kylläkin aina yhtä iloiseksi, kun Emmalla törröttää korvat ja ilme on innostunut, ja kun se loikkii ja remuaa. Ruokailuajastakin Emma myös osasi muistuttaa kovaan ääneen ja häntä hullusti heiluen kun kysyttiin että onko nälkä :) On Emma kyllä liikkunut tänään aika lailla normaalisti ulkona häntä ylhäällä, mutta sohvalta liikkeelle lähtiessä on vähän köyryssä selkä. Onneksi Rimadylit auttaa, ja ulkona ja autossa on aina lämmin takki päällä. Pitää taas tilata Diabeteskaupasta mittaliuskoja, eihän sellainen 35 euron purkki riitä meillä kun joku 20-25 päivää kun siinä on vain 25 liuskaa. Olen sitä mieltä että koirilla voisi olla oma KELA. Loppuviikosta pitää taas hakea Emmalle muonat ja insuliinikyniä. Joo, se koirien KELA olis hyvä juttu. Ei tarttis edes lyhennettä vaihtaa.

17.12.2008 Olin viikonloppuna häissä ja Emma oli hoidossa yhden kaverin luona. Jo ennen matkaani Emman verensokeriarvot alkasivat taas kivuta korkealle. Äitini kanssa mietittiin että Emma jo aavistaa että jotain on tekeillä ja reagoi stressaamalla, eikä ihme sillä se on hyvin herkkä koira ja tietää kyllä kaike vaikkei siitä puhuttaisikaan. Viikonlopunkin aikana verensokerit olivat jatkuvasti korkealla, sunnuntaina sitten alkoivat laskea pikku hiljaa kun Emma ehkä vähitellen rentoutui kun tottui. Stressi siis ilmeisesti vaikuttaa paljonkin. Kun hain Emman kotiin olivat sokerit jo laskussa, mutta nyt paastosokerit ovat olleet pari päivää tasaisesti 3,7-4,8. Emmastakin on huomannut kyllä että olo on ollut vallan mainio, se on ollut joka raossa häntäänsä heiluttamassa ja ollut kovin virkeä ja mairea. Tänään kävimme mökillä ja Emma viihtyi erittäin hyvin, loikki talvitakissaan pitkin pihaa, kävi välillä pyytämässä pienen namun ja loikki sitten tyytyväisenä eteenpäin. On pomppinut minua vasten, kovasti yrittänyt varastella päästä pipoa ja ollut koko ajan kihnuttamassa jalkaa päällään tai kyljellään. Harmi että joulu on tulossa ja jouluruokaa pitää tarjota. Mutta kai siinä pitää vain nostaa insuliinia vähän ja käydä paljon ulkona riekkumassa, niin se siitä. Ei sitä nyt ilman joulateriaa voi jättää. Emman nekku haistaa kinkun kilsojen päähän. :)

29.11.2008 Iltapäivällä paastosokeri 7 luokkaa, parempaan suuntaan mennään. Nukuttiin pitkään, Emma pysyi kellon ympäri kuivana ja olisi mielellään varmaan vielä jatkanut laiskottelua. Mentiin ulos ja Emma ei ollut oikein edes vielä herännyt. Mutta kyllä se sitten heräsi kun poikettiin pyörätieltä pöpelikköön. :)

28.11.2008 käväsimme siis lääkärillä täysin kuivan yön jälkeen, joita on nyt riittänyt kuukausikaupalla peräkanaa. Lääkäri sitten mittaili ihan tajuttoman verensokeritason. Hyperglykemia toi pienen tumman pilven muuten niin nätin päivän taivaalle. Positiivista oli että munuaiset ja maksa vielä näyttävät toimivan hyvin, ainoastaan Afos koholla, kuten aikaisemminkin. Emma oli ehkä vähän väsynyt mutta ei huonvointisen oloinen kuitenkaan. Emma sai Synulox-kuurin jos jossakin sattuisi olemaan infektio joka häiritsee sokeritasoa. Insuliini- tai ruoka-annoksia ei lähdetty muuttamaan koska Emmalla havaittu myös hypoglykemiaa. Ukko oli seuramiehenä, istui tarkkaavaisena huoneen nurkassa ja vartioi ettemme tee Emmalle pahaa... On se niin omistaan huolehtiva. Emma sai 15 KY insuliinia ruoan kanssa. Rupesin miettimään että olenko voinut unenpöppörössä unohtaa yöinsuliinin pistää.

Illalla kun tulin töistä kotiin Emman sokeri oli laskenut puolella ja pikamittari näytti lukemaa 10,3. Olihan se sokeri vielä korkea ja kuset oli lattialla, mutta Emmasta huomasi että se oli kuin toinen koira. Oli iloisempi ja silminnähden sokerin laskun tuomasta paranevasta olosta huojentunut. Moppailin siinä lätäkön pois hyvällä mielellä. :) Lenkillä käytiin jotta se saisi liikkua ja pissiä, Emma hölkkäsi reipasta ravia meidän muiden edellä ja oli tarkkaavaisen oloinen. Kävin vielä iltapalalla oman kullan kanssa, ja kun tulin kotiin Emma pomppi tasajalkaa minua vasten :)

26.11.2008 Parina päivänä olen taas mittaillut astronomisia verensokeriarvoja, ja sitä ennen parina yönä hypoglykeemisiä arvoja. Hmmm. Olen laskenutkin iltapäivän insuliiniannosta jottei yöllä olisi liian matalat sokerit. Nyt menee iltapäivällä 13 K.Y. ja yöllä 14 K.Y. Lenkki on siirretty iltapäivälle koska poikkeuksetta sokeri on ollut iltapäivällä korkeammalla kuin yöllä. Ovatkohan nuo korkeat arvot sen hypoglykemiaan syödyn välipalan syytä, Emma sai vähän hunajaakin kielelle. Nyt taas tänään paastosokeriarvot ovat olleet niin normaaleja kuin vain olla ja voivat, siinä 4 kieppeillä. No, ollaan varmuuden vuoksi menossa perjantaina tohtorille ihan yleistarkastukseen. Paras varmaan samalla sitten ottaa ne maksa- ja munuaisarvot sekä leukkarit infektion poissulkemiseksi. Korvat lääkäri saa myös katsoa varmuuden vuoksi. Emma näkee aika huonosti nyt. Pimeä tuottaa ongelmia jos ei ole tuttu paikka. Täällä meidän tavanomaisilla tutuilla lenkkirundeilla Emma kyllä kulkee reippaasti ja vauhdikkaasti ekana flexissään, häntä korkealla. Ei se näön huonontuminen ole sen persoonallisuuteen mitenkään vaikuttanut. Se on vielä luottavainen, reipas ja avoin. Kuulokaan ei ole häävi, mutta ei sekään näytä Emmaa haittaavan. :)

13.11.2008 Meillä on nykyään kotona oma pikamittari verensokeria varten, ja olen parin päivän välein mittaillut Emman verensokeria. Hyviltä näyttävät ne paastosokerit vaikka 9 luokkaa ovat olleet lääkärin luona. Nyt ne vaihtelevat suurin piirtein 3,5-7,3, eli hyvin normaaleja ovat olleet tautiin nähden. On sen Emmasta kyllä huomannutkin että olo on ollut valtavan hyvä, ennen kaikkea sen mielenvirkeydestä. Se nimittäin näyttäisi nykyään heräävän kusihätään ja herättävän minutkin... Joten inkontinenssi on hyvin vähälle jäänyt viime aikoina. Tietysti johtuen siitäkin että liioiteltu juominen on jäänyt pois.

15.10.2008 Emma on pirteämpi taas. Vaikuttaa siltä että sikakallis diabetesrehu tekee tehtävänsä. No se on sitten jokaisen 81 euron arvoinen se säkki. Muonana nyt RC Weight control/Diabetic. Medium Mature sisälsi liikaa nopeita hiilihydraatteja, tuossa Diabeticissä niitä on vähemmän ja hitaampia, ja tietysti vähemmän rasvaa, paljon proteiineja ja paljon kuitua.

28.8.2008 Emman silmät tutki epävirallisesti eläinlääkäri Päivi Kallioniemi lähes siksi vain että halusin tietää Emman silmien tilanteen diabeteksen osalta ja esittää joitakin kysymyksiä asian tiimoilta. Diabetes on aiheuttanut jonkun verran kaihia ja Emman silmänpohjassa viimeksi noteerattu muutos on nyt vanha ja arpeutunut, joten ei mitään etenevää eikä mitään uutta. Emman silmissä eläinlääkäri ei nähnyt perinnöllisten silmäsairauksien merkkejä nytkään vaikka virallista lausuntoa ei tehty (kun Emmalla se kerta vielä voimassa).
10.6.2008 kävin Emman kanssa eläinlääkärillä tutkimuksissa selkävaivojen vuoksi. Emmalla on kuukauden verran vasen takajalka oirehtinut heikkouden muodossa, niin että joskus vasen takaraaja on melkein käyttökelvoton eikä kunnolla tottele. Emman selkäranka todettiin aivan terveeksi, lonkat näyttivät upeilta mitä ovatkin, ja vasen polvikaan ei osoittanut mitään nivelrikkoa. Sitäpaitsi Emmalla on eläinlääkärin mukaan ikäänsä nähden aivan upeassa kunnossa luusto. Helpotuksekseni siis ei mikään selkäsairaus Emmalla, vaan lihas- tai hermopinneperäinen kipu jossakin kohtaa. Emma tulee saamaan nyt hierontaa ja muuta fysikaalista hoitoa. Emman maksa- ja munuaisarvot todettiin verikokeissa diabeteksen takia koholla olevaa Afos:ia lukuunottamatta normaaleiksi.
6.3.2008 Emma kävi verikokeissa samalla kun rokotettiin. Verensokeri on hyvin pysynyt tasapainossa ja niin tänäänkin. Ihana tietää että hoito toimii ja Emman kroppa pysyy kunnossa.
26.1 Emma voi hyvin. Eilen se penkoi ojia lenkillä, kyynärään asti ulottuvassa lumessa. Nokka oli maassa ja häntä pystyssä, minulla oli ongelmia pysyä tädintylleröisen vauhdissa mukana. :) Emman näkeminen tällaisena tekee minut niin onnelliseksi. Luulenpa että Ukko on huomannut että äiti saa nyt suuremman osan huomiostani kuin ennen, ja se tekeekin kaikkensa jotta saisi kaiken sen huomion mikä sille sen mielestä kuuluu :D

9.1 minulla on ollut uudenvuoden jälkeen ihan uusi koira. Se on 9-vuotias, täyttää maaliskuussa 10. Se on vähän huonokuuloinen, mutta näkee vielä hyvin ja nenäkin toimii. Lenkillä se viipeltää flexissä ekana ja me muut yritämme pysyä sen vauhdissa. Se haistelee, katselee, kuutelee ympäristöään ihan uudella mielenkiinnolla ja myös reagoi siihen taas kunnolla. Enää se ei lompsi vanhan lehmän näköisenä viimeisenä, ollen liian väsynyt tutkimaan mitä sen ympärillä on. Se on ruvennut taas haukkumaan autossa intoaan kun istuudun kuskin paikalle. Se tervehtii erittäin innoissaan lenkillä vastaan tulevia kaippareita. Eilen se tuuppaili yhtä komeaa uroskoiraa takamuksellaan korvat leikkisästi höröllä ja häntä vipattaen. Toissa päivänä yksi koira ei sitä uskaltanut tulla nuuskimaan, tyttöni katseli sitä huvittuneena ja loikki sitten minun vierelleni hassu iloinen ilme naamallaan. En edes muista milloin se on viimeksi loikkinut, saatikka sitten näyttänyt noin iloiselta. Myös lenkille lähtiessä se teki tässä yksi päivä sellaisen pienen riemunpyrähdyksen joita nuorempana harrasti. Se lenkkeilee nyt valjaissa ja flexissä, kun on niin fiksu. Valjaat ehkäisevät niska- tai selkärankaan kohdistuvaa painetta ja selkäkipuja sillä ei ole nyt ollut viikkokausiin. Siitä on tullut ihan erimallinen nyt kun se jaksaa tehdä pidempiäkin lenkkejä pirteästi liikkuen ja sen karva kiiltää taas. Se ei ole nyt pitkään aikaan kastellut alleen nukkuessaan. Kaverikoiravierailulla se halusi tervehtiä aivan kaikkia mummuja ja paappoja vuoronperään ja olla aivan kaikkien rapsuteltavana. Muut kaverikoirat eivät olleet sinä päivänä niin kiinnostuneita mutta omasta tytöstäni näin että se täysin siemauksin nautti huomiosta ja rapsutuksista, oli pirteä ja häntä sillä heilui kun se tuuppaili mummujen käsiä kuonollaan sen merkiksi että rapsutusta haki. Emma on taas saanut lisäaikaa. Aion ottaa siitä ajasta talteen kaiken ja nauttia kaikesta siitä yhteisestä ajasta mitä meillä on jäljellä.
2.1 Mitattiin Emman paastosokeri. Eläinlääkäri tuli näyttämään minulle sokerimittaria, sanoi että "mä tuun näyttämään sulle että sä uskot". En olisi muuten uskonutkaan. Elin ihan siinä ajatuksessa että Emma on insuliiniresistentti ja sen verensokeri huitoo taivahissa. Verensokerimittari näytti nyt lukemaa 6,8, eli Emman verensokeri oli ihannetasolla. Oli yhtä leveää hymyä mutta samalla poskia kastelivat suuret onnen kyyneleet. Pyysin tiskillä maksellessani silmiä ja räkää pyyhkien uutta insuliinikynää... Emma siis saa nyt 14 ky Protaphane-insuliinia n. 12 tunnin välein.
15.12 Paastosokeri mitattiin verestä taas 12.12 ja oli hiukean korkea, 16,4. Aika latistunut tunnelma oli kun lähdettiin uusien ohjeiden kera eläinlääkäriltä. Minusta Emma oli voinut viikon verran jo paremmin! No, nyt Emma saa insuliinia kahdesti vuorokaudessa, 10 k.y. kerralla. Katsotaan mitä tapahtuu, ensi viikolla on seuraava verensokerin mittaus eläinlääkärillä. Ruokinta on nyt tasaantunut rehunvaihdon ja rytminvaihdon jälkeen, on hiukan hankalaa aloittaa sellaiselle koiralle uusi ruokintarytmi joka on saanut koko elämänsä ajan, lähes 10 vuotta, ruokaa klo 9 illalla! Emma vonkuu ruokaa nyt joka ilta klo 9 vaikka ruoka-ajat ovat vuorotyöni takia 3 paikkeilla iltapäivällä ja klo 3 keskellä yötä. Emman vointia on aika vaikea arvioida kun se on oireeton, se on aina yhtä rauhallinen ja tasainen. 
Suuret kiitokset meidän kärsivälliselle ja helluselle tohtorille, Kirsi Kentalalle.
7.12 Paastosokeri mitattiin verestä 4.12 ja oli laskenut. Emman insuliiniannosta vähän nostettiin jotta sokeri laskisi entisestään. Emma on nyt kolme päivää ja kolme yötä pysytellyt ihan kuivana, ei yökastelua eikä päiväkasteluakaan. Juominen on kurissa, samoin pissaaminen. Täysin inkontinentti Emma ei ilmeisesti ole. Emma on näyttänyt voivan ihan hyvin, on ollut tyytyväinen ja pirteä. Pistäminen on sujunut hyvin, ja lääkinnän lisäksi olen erittäin tunnollisesti hoitanut Emman ruokinnan ja liikunnan. Pissan stixaan joka aamu kun en mene aamuvuoroon, ja ensi viikolla on taas verikoe. Pidän kaikesta tarkkaa päiväkirjaa, Emman voinnista, oireista jne. Tästä on hyvä jatkaa, onneksi Emman kunto on mennyt vain parempaan suuntaan. Toissa päivänä pizzaa leipoessani minulla oli taas pitkästä aikaa vierelläni uskollinen apukokki Emma. :) (keittiöapulainen Ukko lojui oviaukossa eikä ollut yhtä tunnollinen ja ahkera.)
22.11 eläinlääkäri totesi virtsan stixauksen, verikokeen ja oirekuvan perusteella että Emmalla on sokeritauti. Diabeteksen toteaminen yhdellä perheenjäsenellä vaikuttaa luonnollisesti meidän muidenkin arkeen, mutta onneksi huomasin Emman sairauden jo alle viikon oireilun jälkeen. Emma saa nyt aamuisin insuliini-injektion, mutta Emma on yhdestä asiasta varmaan riemuissaan: Se nimittäin tulee saamaan ruokaa kolme kertaa päivässä aiemman yhden kerran sijaan! Pääateria tulee nyt iltapäivälle kun insuliinin teho on suurimmillaan, ja välipalat tulee aamulle ja illalle. Edessä on kuivamuonan vaihto ja myös ulkoiluaikojen ja ruokailuaikojen vakinaistaminen määrättyyn rytmiin ja määrään. Mammalla pitää olla sokerinameja taskussa kun lähdemme johonkin missä Emma liikkuu tavanomaista enemmän, jos verensokeri laskee turhan paljon. Emma ei luonnollisesti osallistu enää virallisiin näyttelyihin tai kokeisiin, mutta toivon mukaan Emman verensokeri saadaan tasapainoon ja Emma taas pirteäksi jotta voimme ainakin mätsäreissä käydä. Pääasia on että Emma voi taas elää pirteänä ja iloisena normaalia elämää. Ja Emman ja minun aika yhdessä piteni taas.